Tokion kautta kotiin!

Huhh.. Kiirettä on pitänyt! Viiminen viikko kului Tokiossa. Kierrettiin kaikki perus Tokio mestat. Harajuku, Shinjuku, Ginza, Shibya, Roppongi... Kirjotan tarkempaa raporttia myöhemmin. Nyt tarviin hetken hengähdyksen kotiinpaluun merkeissä. Nälkäisimmille kuitenkin kuvamateriaalia:

Hiroshima ja vikat päivät Kiotossa

On se kiireistä tämä lomalaisen elämä. Tämäkin viikko meni aivan liian äkkiä. Keskiviikko aamuna suunnattiin Hiroshimaan. Päätettiin oikein hifistellä ja kuljettiin molemmat suunnat shinkansenilla eli luotijunalla. Vaikka lompakko keveni huomattavasti, oli se vaan sen väärti. Matka kesti pari tuntia, toisin kuin perus juna olisi vienyt jopa 8. Kaupunki oli yksi vaikuttavimmista missä koskaan olen käynyt. Nimittäin atomipommi 6.8.1945 klo.8.15. Kävimme katsomassa Atomipommikupolin, eli muistomerkin, joka on rakennus josta on säilynyt perustukset pommin jäljiltä. Menimme myös atomipommi museoon. Paikka oli aivan kauhea. Museossa oli kerrottu kaikki mahdollinen, atomipommeista, pommiin johtaneista syistä ja seurauksista, vaikutuksista jne.. Paljon oli myös esineitä, joita oli löytynyt pommin jälkeen, joitten omistajia ei olla koskaan löydetty. Yksi vaikuttavimmista esineistä oli kello, joka oli pysähtynyt aikaan 8.15. Vaikka nytkin meinaa tippa tulla silmään paikkaa muistellessa, olen tyytyväinen että kävin siellä. Tekisi hyvää monille ihmisille vierailla paikassa ja nähdä miten kauhea asia sota on saatikka ydinpommi. Kyllä meillä vaan on hyvin asiat.



Yövyttiin hotellissa ja melkein kaikki nähtiin painajaisia pommista. Seuraava päivä vietettiin paljon kevyemmissä merkeissä. Hiroshiman edustalla on saari, joka on pyhä. Saaren edustalla vedessä on portti. Yleensä portit rakennetaan temppelien eteen, mutta koska tämä portti on vedessä se tarkoittaa että koko saari on pyhä. Paikka oli kuin paratiisi saari. Käytiin uimassa Tyynessä valtameressä ja tietysti onnistuin polttamaan itseni. Ja tietysti keräsin ison kasan simpukoita matkamuistoksi.

Enää kaksi viikkoa Japanissa jäljellä, joista vain kaksi päivää Kiotossa. Aika on mennyt ihan hurjan äkkiä ja varsinkin viimeinen viikko Tokiossa tulee kulumaan hujauksessa. Puolet vaihtareista on jo palanneet kotiin ja asuntola vaikuttaa tosi tyhjältä ja kolkolta. Tiedän jo miten vaikeaa lähteminen tulee olemaan. Nyt kun kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen vihdoin on tottunut kulttuuriin, tapoihin ja suurkaupunkeihin, pitää palautua vanhaan, toisaalta tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Olen kuitenkin iloinen kun näen pian kaikki tärkeät ihmiset, joita en ole nähnyt neljään ja puoleen kuukauteen.

Loma!

Kauan odotettu loma on vihdoin koittanut. Olo oli tosi helpottunut viime perjantaina viimeisen esitelmän jälkeen. Toisaalta tuntui myös haikealta, että tässä se nyt oli. Kaikki ihmiset joihin olen täällä tutustunut, en tule näkemään heitä ehkä enää koskaan. Muutamat läheisimmiksi tulleet kaverit olivat kirjoitaneet minulle kirjeitä. Aivan ihanaa, että joku vielä käyttää kaikkein intiimeintä viestintä tapaa. He myös haluavat aloittaa kirjeen vaihdon kanssani!

Japani tourini alkoi jo loman toisena päivänä. Vaikka Osakassa olenkin useampaan otteeseen jo käynyt, perus turisti kohteet oli vielä valloittamatta. Niinpä suuntasimme Osakan linnaan Osaka-jo:hon. Linna ei ollut kovinkaan iso, mutta puisto alue vallihautoineen linnan ympärillä oli valtava. Linnaan sisään astuessamme, kohtasimme suuren pettymyksen. Sisätilat oli rakennettu kokonaan uudestaan. Hissillä pääsi kandeksanteen kerrokseen ja turistikrääsä myymälöitä oli joka nurkassa. Tuntui kuin olisi ollut jossain ihan muualla. Käytiin myös katsastamassa DEN DEN -town eli kaiken maailman elektroniikkaan keskittynyt alue. Illalla suunnattiin kaupungin "jenkki" alueeseen. Katu kuva oli kuin jenkkilästä ja ihmiset näyttäviä. Eräässä super kalliissa secondhand putiikissa kokeilin Manolo Blahnikin korkkareita ja kuvittelin olevani Carrie Bradshaw.

Eilen suuntasimme Kobeen. Kobe on surullisen kuuluisa kaupunki vuonna 1995 tapahtuneesta maanjäristyksestään. Vaikka katastrofi aiheutti suurta tuhoa, ei siitä ollut enää jäljellä merkkiäkään. Sää oli aurinkoinen ja kuuma kaupunkiin saapuessamme, joten päätimme aloittaa kiipeämällä viereiselle 400m korkealle vuorelle, josko korekealla olisi viileämpää. Näköala oli mahtava tyynen valtameren näkyessä horisontissa. Sitten alkoi tapahtua. Puolessa tunnissa taivas oli täynnä järjettömän nopeasti liikkuvia pilviä. Alkoi kaatosade jota seurasi salamointi. Kyseessä ei ollut mikään pieni ukonilma, vaan salamointi kesti koko päivän. Tällaisia trooppisia myrskyjä ei pahemmin Suomessa näe. Suunniteltu loikoilu rannalla peruuntui tältä erää. Menimme kuitenkin kiertelemään Chinatownia sateen ropistessa varjoihimme. Kuulostaa varmasti hullulta, että Japanista löytyy Chinatown. Alue oli kuitenkin helppo erottaa, sillä kiinalaisten tyyli on paljon koristeellisempi, kuin japanilaisten.

Huomenna matkaamme Hiroshimaan, jossa vietämme kaksi päivää. En malta odottaa Tokion viikkoa. Nyt kun on päässyt tutustumaan kunnon suurkaupunkeihin ja niiden monimuotoiseen elämään Tokio tulee olemaan kaiken huipentuma!

Gion Matsuri

Lämpötila on tällä hetkellä meille suomalaisille käsittämättömissä luvuissa. Joka päivä on vähintään +30 ja jonaina päivinä lämpötila nousee jopa +36! Ulos mennään vaan jos on pakko. Kaikenlainen liikunta ja edes liikkuminen aiheuttaa, yllätys yllätys, järkyttävää hikoilua! Olen löytänyt uusia paikkoja mistä ihminen voi hikoilla, kuten polvet!

Täällä Kiotossa oli Gion matsuri festivaali tässä kuussa. Ihan järkyttävä määrä ihmisiä oli pakkautunut downtownin kapeille kujille. Tunnelma oli vähän kuin jossain festareilla, paitsi yhtään humalaista riehuvaa nuorisojoukkoa ei näkynyt. Tunnelma oli hyvin rauhallinen ja "turvallinen". Meille oli järjestetty festivaalin tutustumispäivä, johon kuului yukatoihin, eli kimonon kevyempiin kesäversioihin, pukeutuminen, festivaalialueella kiertely yukatat päällä ja lopuksi ruokailu. Kokemus oli yksi parhaista! Ja parasta oli että saimme pitää yukatat! Niinpä päätimme käyttää myös toisen tilaisuuden ja mennä katsoomaan festivaalin päätapahtumaa kulkuetta yukatat päällä.

Koulu on melkein ohi! Huomenna on viimeinen esitelmä ja sitten koittaa kauan odotettu loma! Vielä pitää valmistella huomista, joten raporttini jää tällä kertaa lyhyeksi! Yritän kirjoittaa lisää mahdollisiman pian!

Oosaka, Osaka..

Kylläpäs aika kuluu nopeasti! Edellisestä merkinnästä jo kaks viikkoa aikaa..

Bändi koulun pihalla esiintymässä..

Viime sunnuntaina pääsin jo melkein pelaamaan ultimatea. Löysin tosiaan Osakasta ns. höntsä ultimate joukkueen, joka koostuu pääosin länsimaalasista. Treenaavat joka sunnuntai, mikä sopii hyvin mun viikkoaikatauluun. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen vihdoin löysin yhden joukkueen jäsenistä. Epäonneni aikaisemmilla kerroilla johtui säästä ja siitä, että treenit oli päätetty peruuttaa sähköpostiviestillä puolta tuntia ennen treenejä. Viime sunnuntaina en ollut ainut, joka ei sattunut puolta tuntia ennen lukemaan sähköpostia. Nick, 20 vuotta Japanissa asunut ja saman verran ultimatea pelannut tyyppi tuli paikalle. Siinä sitten kaksistaan ekaks heiteltiin ja pelattiin lopuksi frisbee golfia. Kivaa oli! Oli myös aika sattumaa, että tyyppi oli englannin opettaja ja opettanut muun muassa Seikassa, yliopistossa jossa olen vaihdossa! Pieni maailma..

Ennen ultimate "treenejä" käväisin Tokyu Hands -tavaratalossa hankkimassa tarvikkeita laukkua ja valaisinta varten. Tavaratalo on melkoinen askartelijan ja miksei myös muotoilijan unelma. Tavaraa löytyy kahdeksasta kerroksesta ja mitä ikinä tarvitsetkaan nikkarointiin -periaatteella. Tämä unelma depaato löytyy muutaman aseman päästä Osakan ydinkeskustasta, Umedasta. Vaikka juna ja metro yhteydet ovatkin hyvät Japanissa, liian helpoksi matkustamista ei ole tehty. Nimittäin kun olet Umedassa sinun pitää tietää asema, josta metrosi kulkee. Ja Umedassa asemia on viisi. Hetken siinä pyöriskelin ennen kun löysin oikean aseman, vaikka kerran olenkin tavaratalossa Yumin kanssa käynyt. Oli melkoinen voittaja fiilis, kun selviydyin määrän päähän ja takaisin. Nyt kun olen vähän päässyt jyvälle Osakasta, haluan päästä sinne uudelleen!

Japanissa julkisilla kulkuvälineillä matkustamiseen kuuluu aivan omat normit. Ensinnäkin matkustaminen japanilaisille merkitsee nukkumista. Tai nuokkumista, pilkkimistä yms. epätoivoista voimien keräämistä. Kun menet metroon ainakin puolet ihmisistä istuu pää retkottaen 90 asteen kulmassa suoraan eteenpäin. Kyseinen asento ei vain uppoa ymmärrykseeni. Eikö siinä ala niska kramppaamaan jo muutamassa minuutissa? Muuten nukkuminen on täysin ymmärrettävää, koska välimatkat ovat pitkät ja monet luokkakaverit matkustaa joka päivä jopa puolitoista tuntia per suunta. Toinen tärkeä asia on puhelimessa puhuminen. Se nimittäin on erittäin epäkohteliasta muita kohtaan. Satuin kerran näkemään kuinka erään miehen puhelin soi junassa. Noloissaan mies kaivoi puhelimen taskustaan ja vastaukseksi riitti yksi sana, densha, eli juna. Näin ulkomaalaisen asemassa olen huomannut meikäläisten kyttäämisen julkisissa kulkuvälineissä. Erityisesti vanhemmat ihmiset saattavat koko puoli tuntia kytätä jokaista liikettäsi. Kerran satuin istumaan erään mamman viereen, joka oli hyvinkin kiinnostunut meikäläisestä. Perillä hän halusi antaa pienen lahjan kiitokseksi matkaseurasta, nimittäin keksipaketin. Japanilaiset on niin huvittavia. Myös lapset ovat erittäin kiinnostuneita tälläisitä valleatukkaisista "kummituksista".

Bambu -kurssin saldoa..

Satuin tapaamaan koulussa japanilaisen tytön, Ayakan, joka oli viime talven Suomessa vaihdossa. Hurjaa tässä tytössä on se, että hänen kanssaan pystyy kommunikoimaan suomeksi. Melkoinen motivaatio hänellä suomen kieltä kohtaan. Oma japanin kielen taitoni voisi olla parempi. Kaupassa käynti onnistuu ja koulussa ymmärrän suurin piirtein mistä on kyse, mutta puhuminen on vähän vaikeampaa. Olen kuitenkin iloinen, että hallitsen kirjoituksesta hiraganan ja katakanan, eli tavumerkit. Kanjin eli "kuvamerkkien" opettelu taitaa siirtyä hamaan tulevaisuuteen.

Aika hiljaista on kommenttien osalta. Tällä hetkellä paras kommentti on "En keksi mitään kommentoitavaa/kysyttävää". Jos jotain tuliaista täältä halajat niin kommenttia perään! Rima ei ole korkealla!!!:D

Haikeat fiilikset.. +SKABA

Asuntola tyhjeni puoleen asukkaista viime lauantaina, kun 30 jenkkityttöä lähti kotiin. He opiskelivat täällä kieltä viimeiset kymmenen viikkoa. Oli melko haikeat fiilikset katsella heidän lähtöään ja tuntui siltä kun olisi ollut itsekin lähdössä. Tällä hetkellä tunteet on melko ristiriitaiset. Koti-ikävä on suurta, mutta kun tajuaa että koulua on enää kuukausi jäljellä, tulee sellainen olo että eihän sinne kotiin vielä tarttis palata. Vielä kuukauden päästä en kuitenkaan aio kotiin palata, vaan vasta elokuun puolivälissä. Suunnitelmissa on vähän matkustaa jä käydä ainakin Kobessa, Hiroshimassa, Nagoyassa ja Tokiossa.

Viikonloppuna katsottiin Juhanan ja Rickyn kanssa ruotsalainen elokuva nimeltä Like in heaven. Elokuva oli todella hyvä ja se herätti ihania ajatuksia. Elokuvan jälkeen tajusin millaisessa "pimennossa" tällä hetkellä olen. Koska en ymmärrä kieltä, enkä kirjoitusta en pysty nauttimaan paikallista kirjallisuutta, taikka elokuvia. Aivoni kaipaavat jonkinlaisia emotionaalisia kokemuksia, joita normaalista kerääntyy koulussa kavereilta, kotona, tv:stä, kirjoista, jne.. Ja vaikka kavereita täällä riittää niin vaihtareista kuin paikallisistakin, sosiaalinen ympäristö ei ole sama kuin Suomessa. Elämä pyörii koulun, kaupan, kämpän ja nähtävyyksien ympärillä. Kaikki vaihtarit siis ovat samassa tilanteessa, koska asumme vielä samassa paikassa.

Tänään kuitenkin suuntasin downtowniin kirjakauppaan, jossa myytiin myös englannin kielisiä kirjoja hollantilaisilta saamani vinkin perusteella. Enpä olisi yksikseni löytänyt kirjakauppaa, se kun löytyi erään tavaratalon ylimmistä kerroksista. Täällä pitää todella tietää mitä hakee ja mistä, koska downtownin shoppailu alue on valtava. Katutaso ei kerro mitään siitä, mitä löytyy rakennuksen muista kerroksista. Tulipa kaupassa vietettyä tunti, jos muutamakin. Mukaani myös tarttui pokkari, jos toinenkin...

Eräästä toisesta blogista saamani idean mukaan pistän nyt pienen kisan pystyyn! Elikkä mielenkiintoisimman kysymyksen tai kommentin esittänyt henkilö saa aivan mahtavan japanilaisen palkinnon, jollaista ennen ei ole Suomessa nähty! Nyt siis sana kiertämään ja palkintoa jahtaamaan! Jos jostain syystä kommentoiminen tänne ei onnistu, voi kysymyksen laittaa myös facebookiin, sähköpostiin yms.. Kuulemisiin!

Turistina Kiotossa osa 2.

Kiireinen viikko takana. Nähtävyyksiä, temppeleitä, shoppailua, näköalapaikkoja, turistikauppoja, turistikrääsäkauppoja, punaisia portteja ja tuliaisten metsästystä kuului muun muassa viime viikon ohjelmaan. Täyspäiväisenä turistioppaana sain siis toimia. Oli todella kivaa näyttää jollekin kotipuolesta millaista täällä oikeasti on. Viikko kului tosi nopeasti ja olisipa viikkoon mahtunut enemmän aurinkoisia päiviä, vaikkei annettukaan sateen haitata. Ja käytiinhän me myös Universal Studiolla Osakassa. Oli tosi hieno paikka. Paikka oli teemapuisto Universalin elokuvista. Vierailtiin mm. E.T:n, Paluu tulevaisuuteen, Jurassic Parkin, Waterworldin ja Terminaattorin "osastoilla". Puisto on kuulemma kopio USA:n puistosta. Koko päivä siihen meni ja jonottaa sai jopa 1,5h laitteeseen..

Sade kausi on siis alkanut ja tuonut mukanaan kosteuden jopa sisätiloihin. Vaatteet on ihan nihkeitä, kun ne ottaa kaapista. Ilmastointi auttaa jonkin verran, muttei sitäkään voi pitää päällä koko aikaa. Vaatteiden kosteus on kuitenkin pientä verrattuna kosteuden tuomaan hyönteisongelmaan. Varoitus! Seuraavia lauseita ei suositella heikkohermoisille! Nimittäin tuhatjalkaiset pitävät myös kosteudesta sisätiloissa. Vielä en ole omasta huoneestani yhtään löytänyt, mutta naapurihuoneista on muutamia löytynyt. Kookkaimmat yksilöt ovat jopa 15cm pitkiä. Kauhulla siis odotan herääväni joku aamu tuhatjalkainen naamani edessä. Onneksi joku viisas on joskus sanonut, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Luultavasti siis kun palaan Suomeen mikään ei enää tunnu missään. Suomen pikku öttiäiset ei enää hetkauta millään tavalla.

Olin tänään valaisin opettajan johdolla tutustumassa suureen arkkitehtuuri firmaan Narassa. Koko firma oli niin japanilainen eteisaulasta lähtien. Meidän piti mm. vaihtaa omat kenkämme ns. yötöppösiin (slippers). Töppöset ovat ihan oma lukunsa ja ehkä kerron niistä lisää joku toinen kerta. Vierailtiin keittiö ja kylpyhuoneosastolla. Hölmöin ja japanilaisin keksintö oli led-valo wc-pöntön sisällä. Kyllä ne japanilaiset on sitten niin kekseliäitä! Missään muualla ei panosteta toilettiin niin paljon kuin japanissa. Muun muassa lämmitetty wc -rengas kuuluu vakiovarustukseen. Olen tottunut siihen jo niin hyvin, etten enää huomaa sen olevan lämmin. Paitsi yhtenä aamuna kun lämmitys ei ollutkaan päällä.. Vierailun jälkeen menimme syömään opettajan kanssa. Opettaja siis tarjosi ruuat ja myös tilaisi ne. Niinpä jouduin maistamaan kaikkia ruokalajeja raa-asta kalasta mustekalaan. Tämäkin on erittäin japanilainen tapa ja hieman pelotti syödä opettajan edessä, vaikka se oli hänen tapansa osoittaa kohteliaisuutta meille.