Haikeat fiilikset.. +SKABA

Asuntola tyhjeni puoleen asukkaista viime lauantaina, kun 30 jenkkityttöä lähti kotiin. He opiskelivat täällä kieltä viimeiset kymmenen viikkoa. Oli melko haikeat fiilikset katsella heidän lähtöään ja tuntui siltä kun olisi ollut itsekin lähdössä. Tällä hetkellä tunteet on melko ristiriitaiset. Koti-ikävä on suurta, mutta kun tajuaa että koulua on enää kuukausi jäljellä, tulee sellainen olo että eihän sinne kotiin vielä tarttis palata. Vielä kuukauden päästä en kuitenkaan aio kotiin palata, vaan vasta elokuun puolivälissä. Suunnitelmissa on vähän matkustaa jä käydä ainakin Kobessa, Hiroshimassa, Nagoyassa ja Tokiossa.

Viikonloppuna katsottiin Juhanan ja Rickyn kanssa ruotsalainen elokuva nimeltä Like in heaven. Elokuva oli todella hyvä ja se herätti ihania ajatuksia. Elokuvan jälkeen tajusin millaisessa "pimennossa" tällä hetkellä olen. Koska en ymmärrä kieltä, enkä kirjoitusta en pysty nauttimaan paikallista kirjallisuutta, taikka elokuvia. Aivoni kaipaavat jonkinlaisia emotionaalisia kokemuksia, joita normaalista kerääntyy koulussa kavereilta, kotona, tv:stä, kirjoista, jne.. Ja vaikka kavereita täällä riittää niin vaihtareista kuin paikallisistakin, sosiaalinen ympäristö ei ole sama kuin Suomessa. Elämä pyörii koulun, kaupan, kämpän ja nähtävyyksien ympärillä. Kaikki vaihtarit siis ovat samassa tilanteessa, koska asumme vielä samassa paikassa.

Tänään kuitenkin suuntasin downtowniin kirjakauppaan, jossa myytiin myös englannin kielisiä kirjoja hollantilaisilta saamani vinkin perusteella. Enpä olisi yksikseni löytänyt kirjakauppaa, se kun löytyi erään tavaratalon ylimmistä kerroksista. Täällä pitää todella tietää mitä hakee ja mistä, koska downtownin shoppailu alue on valtava. Katutaso ei kerro mitään siitä, mitä löytyy rakennuksen muista kerroksista. Tulipa kaupassa vietettyä tunti, jos muutamakin. Mukaani myös tarttui pokkari, jos toinenkin...

Eräästä toisesta blogista saamani idean mukaan pistän nyt pienen kisan pystyyn! Elikkä mielenkiintoisimman kysymyksen tai kommentin esittänyt henkilö saa aivan mahtavan japanilaisen palkinnon, jollaista ennen ei ole Suomessa nähty! Nyt siis sana kiertämään ja palkintoa jahtaamaan! Jos jostain syystä kommentoiminen tänne ei onnistu, voi kysymyksen laittaa myös facebookiin, sähköpostiin yms.. Kuulemisiin!

Turistina Kiotossa osa 2.

Kiireinen viikko takana. Nähtävyyksiä, temppeleitä, shoppailua, näköalapaikkoja, turistikauppoja, turistikrääsäkauppoja, punaisia portteja ja tuliaisten metsästystä kuului muun muassa viime viikon ohjelmaan. Täyspäiväisenä turistioppaana sain siis toimia. Oli todella kivaa näyttää jollekin kotipuolesta millaista täällä oikeasti on. Viikko kului tosi nopeasti ja olisipa viikkoon mahtunut enemmän aurinkoisia päiviä, vaikkei annettukaan sateen haitata. Ja käytiinhän me myös Universal Studiolla Osakassa. Oli tosi hieno paikka. Paikka oli teemapuisto Universalin elokuvista. Vierailtiin mm. E.T:n, Paluu tulevaisuuteen, Jurassic Parkin, Waterworldin ja Terminaattorin "osastoilla". Puisto on kuulemma kopio USA:n puistosta. Koko päivä siihen meni ja jonottaa sai jopa 1,5h laitteeseen..

Sade kausi on siis alkanut ja tuonut mukanaan kosteuden jopa sisätiloihin. Vaatteet on ihan nihkeitä, kun ne ottaa kaapista. Ilmastointi auttaa jonkin verran, muttei sitäkään voi pitää päällä koko aikaa. Vaatteiden kosteus on kuitenkin pientä verrattuna kosteuden tuomaan hyönteisongelmaan. Varoitus! Seuraavia lauseita ei suositella heikkohermoisille! Nimittäin tuhatjalkaiset pitävät myös kosteudesta sisätiloissa. Vielä en ole omasta huoneestani yhtään löytänyt, mutta naapurihuoneista on muutamia löytynyt. Kookkaimmat yksilöt ovat jopa 15cm pitkiä. Kauhulla siis odotan herääväni joku aamu tuhatjalkainen naamani edessä. Onneksi joku viisas on joskus sanonut, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Luultavasti siis kun palaan Suomeen mikään ei enää tunnu missään. Suomen pikku öttiäiset ei enää hetkauta millään tavalla.

Olin tänään valaisin opettajan johdolla tutustumassa suureen arkkitehtuuri firmaan Narassa. Koko firma oli niin japanilainen eteisaulasta lähtien. Meidän piti mm. vaihtaa omat kenkämme ns. yötöppösiin (slippers). Töppöset ovat ihan oma lukunsa ja ehkä kerron niistä lisää joku toinen kerta. Vierailtiin keittiö ja kylpyhuoneosastolla. Hölmöin ja japanilaisin keksintö oli led-valo wc-pöntön sisällä. Kyllä ne japanilaiset on sitten niin kekseliäitä! Missään muualla ei panosteta toilettiin niin paljon kuin japanissa. Muun muassa lämmitetty wc -rengas kuuluu vakiovarustukseen. Olen tottunut siihen jo niin hyvin, etten enää huomaa sen olevan lämmin. Paitsi yhtenä aamuna kun lämmitys ei ollutkaan päällä.. Vierailun jälkeen menimme syömään opettajan kanssa. Opettaja siis tarjosi ruuat ja myös tilaisi ne. Niinpä jouduin maistamaan kaikkia ruokalajeja raa-asta kalasta mustekalaan. Tämäkin on erittäin japanilainen tapa ja hieman pelotti syödä opettajan edessä, vaikka se oli hänen tapansa osoittaa kohteliaisuutta meille.