Loma!

Kauan odotettu loma on vihdoin koittanut. Olo oli tosi helpottunut viime perjantaina viimeisen esitelmän jälkeen. Toisaalta tuntui myös haikealta, että tässä se nyt oli. Kaikki ihmiset joihin olen täällä tutustunut, en tule näkemään heitä ehkä enää koskaan. Muutamat läheisimmiksi tulleet kaverit olivat kirjoitaneet minulle kirjeitä. Aivan ihanaa, että joku vielä käyttää kaikkein intiimeintä viestintä tapaa. He myös haluavat aloittaa kirjeen vaihdon kanssani!

Japani tourini alkoi jo loman toisena päivänä. Vaikka Osakassa olenkin useampaan otteeseen jo käynyt, perus turisti kohteet oli vielä valloittamatta. Niinpä suuntasimme Osakan linnaan Osaka-jo:hon. Linna ei ollut kovinkaan iso, mutta puisto alue vallihautoineen linnan ympärillä oli valtava. Linnaan sisään astuessamme, kohtasimme suuren pettymyksen. Sisätilat oli rakennettu kokonaan uudestaan. Hissillä pääsi kandeksanteen kerrokseen ja turistikrääsä myymälöitä oli joka nurkassa. Tuntui kuin olisi ollut jossain ihan muualla. Käytiin myös katsastamassa DEN DEN -town eli kaiken maailman elektroniikkaan keskittynyt alue. Illalla suunnattiin kaupungin "jenkki" alueeseen. Katu kuva oli kuin jenkkilästä ja ihmiset näyttäviä. Eräässä super kalliissa secondhand putiikissa kokeilin Manolo Blahnikin korkkareita ja kuvittelin olevani Carrie Bradshaw.

Eilen suuntasimme Kobeen. Kobe on surullisen kuuluisa kaupunki vuonna 1995 tapahtuneesta maanjäristyksestään. Vaikka katastrofi aiheutti suurta tuhoa, ei siitä ollut enää jäljellä merkkiäkään. Sää oli aurinkoinen ja kuuma kaupunkiin saapuessamme, joten päätimme aloittaa kiipeämällä viereiselle 400m korkealle vuorelle, josko korekealla olisi viileämpää. Näköala oli mahtava tyynen valtameren näkyessä horisontissa. Sitten alkoi tapahtua. Puolessa tunnissa taivas oli täynnä järjettömän nopeasti liikkuvia pilviä. Alkoi kaatosade jota seurasi salamointi. Kyseessä ei ollut mikään pieni ukonilma, vaan salamointi kesti koko päivän. Tällaisia trooppisia myrskyjä ei pahemmin Suomessa näe. Suunniteltu loikoilu rannalla peruuntui tältä erää. Menimme kuitenkin kiertelemään Chinatownia sateen ropistessa varjoihimme. Kuulostaa varmasti hullulta, että Japanista löytyy Chinatown. Alue oli kuitenkin helppo erottaa, sillä kiinalaisten tyyli on paljon koristeellisempi, kuin japanilaisten.

Huomenna matkaamme Hiroshimaan, jossa vietämme kaksi päivää. En malta odottaa Tokion viikkoa. Nyt kun on päässyt tutustumaan kunnon suurkaupunkeihin ja niiden monimuotoiseen elämään Tokio tulee olemaan kaiken huipentuma!

Gion Matsuri

Lämpötila on tällä hetkellä meille suomalaisille käsittämättömissä luvuissa. Joka päivä on vähintään +30 ja jonaina päivinä lämpötila nousee jopa +36! Ulos mennään vaan jos on pakko. Kaikenlainen liikunta ja edes liikkuminen aiheuttaa, yllätys yllätys, järkyttävää hikoilua! Olen löytänyt uusia paikkoja mistä ihminen voi hikoilla, kuten polvet!

Täällä Kiotossa oli Gion matsuri festivaali tässä kuussa. Ihan järkyttävä määrä ihmisiä oli pakkautunut downtownin kapeille kujille. Tunnelma oli vähän kuin jossain festareilla, paitsi yhtään humalaista riehuvaa nuorisojoukkoa ei näkynyt. Tunnelma oli hyvin rauhallinen ja "turvallinen". Meille oli järjestetty festivaalin tutustumispäivä, johon kuului yukatoihin, eli kimonon kevyempiin kesäversioihin, pukeutuminen, festivaalialueella kiertely yukatat päällä ja lopuksi ruokailu. Kokemus oli yksi parhaista! Ja parasta oli että saimme pitää yukatat! Niinpä päätimme käyttää myös toisen tilaisuuden ja mennä katsoomaan festivaalin päätapahtumaa kulkuetta yukatat päällä.

Koulu on melkein ohi! Huomenna on viimeinen esitelmä ja sitten koittaa kauan odotettu loma! Vielä pitää valmistella huomista, joten raporttini jää tällä kertaa lyhyeksi! Yritän kirjoittaa lisää mahdollisiman pian!

Oosaka, Osaka..

Kylläpäs aika kuluu nopeasti! Edellisestä merkinnästä jo kaks viikkoa aikaa..

Bändi koulun pihalla esiintymässä..

Viime sunnuntaina pääsin jo melkein pelaamaan ultimatea. Löysin tosiaan Osakasta ns. höntsä ultimate joukkueen, joka koostuu pääosin länsimaalasista. Treenaavat joka sunnuntai, mikä sopii hyvin mun viikkoaikatauluun. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen vihdoin löysin yhden joukkueen jäsenistä. Epäonneni aikaisemmilla kerroilla johtui säästä ja siitä, että treenit oli päätetty peruuttaa sähköpostiviestillä puolta tuntia ennen treenejä. Viime sunnuntaina en ollut ainut, joka ei sattunut puolta tuntia ennen lukemaan sähköpostia. Nick, 20 vuotta Japanissa asunut ja saman verran ultimatea pelannut tyyppi tuli paikalle. Siinä sitten kaksistaan ekaks heiteltiin ja pelattiin lopuksi frisbee golfia. Kivaa oli! Oli myös aika sattumaa, että tyyppi oli englannin opettaja ja opettanut muun muassa Seikassa, yliopistossa jossa olen vaihdossa! Pieni maailma..

Ennen ultimate "treenejä" käväisin Tokyu Hands -tavaratalossa hankkimassa tarvikkeita laukkua ja valaisinta varten. Tavaratalo on melkoinen askartelijan ja miksei myös muotoilijan unelma. Tavaraa löytyy kahdeksasta kerroksesta ja mitä ikinä tarvitsetkaan nikkarointiin -periaatteella. Tämä unelma depaato löytyy muutaman aseman päästä Osakan ydinkeskustasta, Umedasta. Vaikka juna ja metro yhteydet ovatkin hyvät Japanissa, liian helpoksi matkustamista ei ole tehty. Nimittäin kun olet Umedassa sinun pitää tietää asema, josta metrosi kulkee. Ja Umedassa asemia on viisi. Hetken siinä pyöriskelin ennen kun löysin oikean aseman, vaikka kerran olenkin tavaratalossa Yumin kanssa käynyt. Oli melkoinen voittaja fiilis, kun selviydyin määrän päähän ja takaisin. Nyt kun olen vähän päässyt jyvälle Osakasta, haluan päästä sinne uudelleen!

Japanissa julkisilla kulkuvälineillä matkustamiseen kuuluu aivan omat normit. Ensinnäkin matkustaminen japanilaisille merkitsee nukkumista. Tai nuokkumista, pilkkimistä yms. epätoivoista voimien keräämistä. Kun menet metroon ainakin puolet ihmisistä istuu pää retkottaen 90 asteen kulmassa suoraan eteenpäin. Kyseinen asento ei vain uppoa ymmärrykseeni. Eikö siinä ala niska kramppaamaan jo muutamassa minuutissa? Muuten nukkuminen on täysin ymmärrettävää, koska välimatkat ovat pitkät ja monet luokkakaverit matkustaa joka päivä jopa puolitoista tuntia per suunta. Toinen tärkeä asia on puhelimessa puhuminen. Se nimittäin on erittäin epäkohteliasta muita kohtaan. Satuin kerran näkemään kuinka erään miehen puhelin soi junassa. Noloissaan mies kaivoi puhelimen taskustaan ja vastaukseksi riitti yksi sana, densha, eli juna. Näin ulkomaalaisen asemassa olen huomannut meikäläisten kyttäämisen julkisissa kulkuvälineissä. Erityisesti vanhemmat ihmiset saattavat koko puoli tuntia kytätä jokaista liikettäsi. Kerran satuin istumaan erään mamman viereen, joka oli hyvinkin kiinnostunut meikäläisestä. Perillä hän halusi antaa pienen lahjan kiitokseksi matkaseurasta, nimittäin keksipaketin. Japanilaiset on niin huvittavia. Myös lapset ovat erittäin kiinnostuneita tälläisitä valleatukkaisista "kummituksista".

Bambu -kurssin saldoa..

Satuin tapaamaan koulussa japanilaisen tytön, Ayakan, joka oli viime talven Suomessa vaihdossa. Hurjaa tässä tytössä on se, että hänen kanssaan pystyy kommunikoimaan suomeksi. Melkoinen motivaatio hänellä suomen kieltä kohtaan. Oma japanin kielen taitoni voisi olla parempi. Kaupassa käynti onnistuu ja koulussa ymmärrän suurin piirtein mistä on kyse, mutta puhuminen on vähän vaikeampaa. Olen kuitenkin iloinen, että hallitsen kirjoituksesta hiraganan ja katakanan, eli tavumerkit. Kanjin eli "kuvamerkkien" opettelu taitaa siirtyä hamaan tulevaisuuteen.

Aika hiljaista on kommenttien osalta. Tällä hetkellä paras kommentti on "En keksi mitään kommentoitavaa/kysyttävää". Jos jotain tuliaista täältä halajat niin kommenttia perään! Rima ei ole korkealla!!!:D