On se kiireistä tämä lomalaisen elämä. Tämäkin viikko meni aivan liian äkkiä. Keskiviikko aamuna suunnattiin Hiroshimaan. Päätettiin oikein hifistellä ja kuljettiin molemmat suunnat shinkansenilla eli luotijunalla. Vaikka lompakko keveni huomattavasti, oli se vaan sen väärti. Matka kesti pari tuntia, toisin kuin perus juna olisi vienyt jopa 8. Kaupunki oli yksi vaikuttavimmista missä koskaan olen käynyt. Nimittäin atomipommi 6.8.1945 klo.8.15. Kävimme katsomassa Atomipommikupolin, eli muistomerkin, joka on rakennus josta on säilynyt perustukset pommin jäljiltä. Menimme myös atomipommi museoon. Paikka oli aivan kauhea. Museossa oli kerrottu kaikki mahdollinen, atomipommeista, pommiin johtaneista syistä ja seurauksista, vaikutuksista jne.. Paljon oli myös esineitä, joita oli löytynyt pommin jälkeen, joitten omistajia ei olla koskaan löydetty. Yksi vaikuttavimmista esineistä oli kello, joka oli pysähtynyt aikaan 8.15. Vaikka nytkin meinaa tippa tulla silmään paikkaa muistellessa, olen tyytyväinen että kävin siellä. Tekisi hyvää monille ihmisille vierailla paikassa ja nähdä miten kauhea asia sota on saatikka ydinpommi. Kyllä meillä vaan on hyvin asiat.
Yövyttiin hotellissa ja melkein kaikki nähtiin painajaisia pommista. Seuraava päivä vietettiin paljon kevyemmissä merkeissä. Hiroshiman edustalla on saari, joka on pyhä. Saaren edustalla vedessä on portti. Yleensä portit rakennetaan temppelien eteen, mutta koska tämä portti on vedessä se tarkoittaa että koko saari on pyhä. Paikka oli kuin paratiisi saari. Käytiin uimassa Tyynessä valtameressä ja tietysti onnistuin polttamaan itseni. Ja tietysti keräsin ison kasan simpukoita matkamuistoksi.
Enää kaksi viikkoa Japanissa jäljellä, joista vain kaksi päivää Kiotossa. Aika on mennyt ihan hurjan äkkiä ja varsinkin viimeinen viikko Tokiossa tulee kulumaan hujauksessa. Puolet vaihtareista on jo palanneet kotiin ja asuntola vaikuttaa tosi tyhjältä ja kolkolta. Tiedän jo miten vaikeaa lähteminen tulee olemaan. Nyt kun kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen vihdoin on tottunut kulttuuriin, tapoihin ja suurkaupunkeihin, pitää palautua vanhaan, toisaalta tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Olen kuitenkin iloinen kun näen pian kaikki tärkeät ihmiset, joita en ole nähnyt neljään ja puoleen kuukauteen.
On se kiireistä tämä lomalaisen elämä. Tämäkin viikko meni aivan liian äkkiä. Keskiviikko aamuna suunnattiin Hiroshimaan. Päätettiin oikein hifistellä ja kuljettiin molemmat suunnat shinkansenilla eli luotijunalla. Vaikka lompakko keveni huomattavasti, oli se vaan sen väärti. Matka kesti pari tuntia, toisin kuin perus juna olisi vienyt jopa 8. Kaupunki oli yksi vaikuttavimmista missä koskaan olen käynyt. Nimittäin atomipommi 6.8.1945 klo.8.15. Kävimme katsomassa Atomipommikupolin, eli muistomerkin, joka on rakennus josta on säilynyt perustukset pommin jäljiltä. Menimme myös atomipommi museoon. Paikka oli aivan kauhea. Museossa oli kerrottu kaikki mahdollinen, atomipommeista, pommiin johtaneista syistä ja seurauksista, vaikutuksista jne.. Paljon oli myös esineitä, joita oli löytynyt pommin jälkeen, joitten omistajia ei olla koskaan löydetty. Yksi vaikuttavimmista esineistä oli kello, joka oli pysähtynyt aikaan 8.15. Vaikka nytkin meinaa tippa tulla silmään paikkaa muistellessa, olen tyytyväinen että kävin siellä. Tekisi hyvää monille ihmisille vierailla paikassa ja nähdä miten kauhea asia sota on saatikka ydinpommi. Kyllä meillä vaan on hyvin asiat.
Yövyttiin hotellissa ja melkein kaikki nähtiin painajaisia pommista. Seuraava päivä vietettiin paljon kevyemmissä merkeissä. Hiroshiman edustalla on saari, joka on pyhä. Saaren edustalla vedessä on portti. Yleensä portit rakennetaan temppelien eteen, mutta koska tämä portti on vedessä se tarkoittaa että koko saari on pyhä. Paikka oli kuin paratiisi saari. Käytiin uimassa Tyynessä valtameressä ja tietysti onnistuin polttamaan itseni. Ja tietysti keräsin ison kasan simpukoita matkamuistoksi.
