Hassuja sattumuksia..

Hip hei, selvittiinhän niistä mustekala bileistä hengissä, vaikka elonmerkkejä ei viikkoon ole näkynytkään! Itse asiassa ei se mustekala niin hirveetä ollutkaan. Resepti taisi olla tällä kertaa oikea. Mustekala pala oli taikinan sisällä ja ruoka valmistettiin erityisellä pannulla, jossa oli "kuoppa" aineksille. Aineksia pyöriteltiin kuopassa ja lopputulos oli pallon muotoinen herkku. Opin myös uuden version pelistä läpsy, jossa istutaan ringissä ja kädet laitetaan niin sanotusti ristiin vieruskavereitten kanssa. Tällä kertaa häviäjä ei menettänyt kättään vaan joutui juomaan tilkan konjakkia. Pelattiin myös peliä "nosta paperikassi suulla maasta ottamatta tukea käsillä tai polvilla". Kierros kierrokselta leikattiin pala pois pussista ja reuna lähestyy pikku hiljaa lattiaa. Ollaan tosiaan leikitty tätä ultimate porukalla ja hauskuutta riitti, koska menestyminen vaatii notkeutta, jota kaikilta meistä ei löytynyt. Täällä peli oli kuitenkin tosi tylsä, koska muille paitsi minulle pussin nostaminen kävi käden käänteessä. Jopa kuusikymppinen äippämme taipui huippu suorituksiin. Aasialaisilla taitaa olla jooga veressä.. Mukana oli siis japanilaisia, korealaisia, kiinalaisia ja pari eurooppalaista sekä jenkkiä.

Aloitin viime perjantaina mallin urani. Kyllä, ymmärsit aivan oikein. Japanilainen valokuvauksen opiskelija haluaa käyttää minua opinnäytetyössään ja ensimmäiset kuvat otettiin viime viikolla. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Sain puhelun, jossa heikkoa englantia puhuva tyttö kertoi haluavansa kuvata minua. Hän halusi tavata minut heti ja viiden minuutin kuluttua puhelusta Ayaka oli asuntolalla. Siinä sitten jutustelimme hetken ja ryhdyimme tosi toimiin. Hän halusi nähdä vaatekaappini ja valita minulle vaatteet. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun jouduin liikkumaan asuntolassa yöshortsit jalassa ja keltaiset polvisukat käsivarsissa. Kuvat olivat siis erittäin taiteellisia. Mallina oleminen oli yllättävän rankkaa. Minun piti poseerata melko luonnottomissa asennoissa ja olla liikkumatta useita minutteja. Hauskaa se silti oli ja aivan uusi kokemus. Vasta jälkeenpäin tajusin, että kuvani saattaa hyvässä lykyssä päästä koulun opinnäytetyönäyttelyyn. Saavat sitten hymyssä suin japanilaiset muistella suomalaista vaihto-oppilastaan..

Hulluja juttuja sattuu koko ajan, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Hollantilaiset muun muassa kutsuttiin kadulta japanilaiseen perheeseen syömään. Itse törmäsin suomalaiseen poikaan koulun ruokalassa. Satuin huomaamaan länkkärin, jota en ollut aikaisemmin nähnyt koulussa. Hän sattui puhumaan yhden jenkkivaihtarin kanssa ja jäin kuuntelemaan heidän keskustelua. Oli melkoinen yllätys, kun hän sanoin nimekseen Tuukka ja kotoisin Suomesta. Hän oli tullut tutustumaan meidän kouluun muutaman muun vaihtarin kanssa. Suomessa hän ei ollut kuitenkaan asunut melkein kymmeneen vuoteen ja vakituisesti hän opiskeli Oxfordissa. Japanikin luonnistui oikein hyvin, koska hän oli asunut Japanissa aikaisemmin yhteensä 4 vuotta. Melko pätevä tyyppi siis..

Tuukka sattui tietämään, että Kioton yliopistosta löytyy ultimatea. Toivottavasti siis tärppää ja pääsen heidän kanssaan treenaamaan muutaman kerran viikossa. Hollantilaiset ovat innokkaita frisbeen heittelijöitä ja olen opettanut heille uusia heittoja, samalla pysyy siis omat taidot muistissa. Hinku kiekon perässä juoksemiseta oikein tosissaan on tällä hetkellä valtava. Mä haluun nurmelle!

Ainiin, ja saan tosiaan suomalaisen vieraan ensi maanataina. Ystänäni Sanna tulee käymään! Tuntuu ihan hullulta saada joku tuttu tänne. Meille tulee kiireinen viikko, nähtävää täällä kun riittää..!

Kiirettä riittää..

Viime viikot ovat hujahtaneet lähinnä koulun merkeissä. Töitä on riittänyt jokaiselle päivälle. On ollut myös aika turhauttavaa kun kaiken sen työn jälkeen olen tehnyt aivan eri tavalla kuin muut. Välillä luova työ on mennyt suorittamisen puolelle ajan puutteen takia. Päätin kuitenkin, etten aio tappaa itseäni näiden kuukausien aikana, vaan aion nauttia olostani kaikin puolin. Japanilaiset ovat ihan hulluja työnarkomaaneja. Osa ei nuku välttämättä ollenkaan, jos deadline lähestyy. Muutenkin he asuvat koulussa. Toisaalta japanilaiset osaavat myös rentoutua työn välissä. Jokaisen luokan perusvarustukseen kuuluu muutamia urheiluvälineitä frisbeestä koripalloon sekä soittimia, kuten kitara tai huilu.

Laajensin reviiriäni ja menin käymään Osakassa Yumin kanssa. Päivä kului valaisin liikkeitä kierrellessä. En siis vielä saanut oikein minkäänlaista kuvaa kaupungista, mutta matkustamisen helppouden ja halpuuden takia aion vierailla siellä toistekin. Kaupunki on kuuluisa Teri Yakista eli mustekalasta ja melkein jouduin kyseiseen ravintolaan. Sain kuitenkin vakuuteltua Yumille, että mennään sitten seuraavalla kerralla mielummin.. Kerran olen mustekalaa täällä maistanut, eikä ruokalaji pääse top kolme listaani, eikä ehkä edes top vitoseen... :D Huomenna on kuitenkin PAKKO syödä mustekalaa, koska meille vaihtareille järjestetään Teri Yaki -bileet. Toivottakaa siis onnea!

Japanilaiset on kyllä olleet neroja kun keksivät karaoken ja erityisesti karaokehuoneet! Tällä kertaa oltiin jopa kaksi tuntia. Karaoken jälkeen mentiin ihmettelemään japanilaisia pelikoneita viisikerroksiseen "pelihalliin". Oli myös pakko kokeilla valokuvakoppia. Kuvissa mukana Ward, Marthe, Juhana ja Ricky mun lisäksi. Vietettiin siis perus teini perjantai japanilaiseen tapaan.

Kuva pläjäys!!

Vesiputous Toyamassa, Yumin kotikaupungissa. Kanazawan linna Toyaman naapurissa.


Toyamasta löytyi myös vettä..! Yumi ja vihreä tee


Minä, Marthe ja japanilaiset tytöt kimonoissa Inari -vuorella


Näkymä Inari-vuorelta. Downtown jää oikealle.


Yksi Kioton joista


Temppelin portti


"Rahapeli" palkintona kilahdus...


Perinteistä japanilaista asutusta


Luokkakavereita..


Adachi ja Ayano


Kukkaloistoa!

Golden week

Luulin tietäneeni paljon japanilaisesta kulttuurista vielä viikko sitten. Jos tietämykseni oli silloin laaja, on se nyt valtava. Viimeiset viisi päivää vietin siis japanilasten ympäröimänä, ainoana länsimaalaisena, ensin koulun matkan merkeissä Toyookassa ja sitten Toyamassa Yumin perheen vieraana.

Matka Toyookaan ei ollut pitkä, mutta maasto oli melko haastavaa ja hidaskulkuista. Kun on tottunut Turku-Helsinki moottoritiehen, jossa parhaimmillaan on nähty 140 km/h, tuntuu pienellä vuoristotiellä mutkittelu toivottamalta. Tien mutkaisuus aiheutti myös pientä huonoa oloa. Perillä meillä oli tosi tiukka aikataulu ja paikkoja, joissa vierailimme oli noin kymmenen. Kielen ymmärtäminen aiheutti pieniä ongelmia, joten hirveästi en saanut irti selostuksista... Kuvamateriaalia taas kertyi senkin edestä. Japanilaiset on kyllä syntyneet kamera kädessä ja välillä oikein nauratti, kun 15 ihmistä yritti samaan aikaan ottaa kuvaa jostain pienestä yksityiskohdasta. Illalla tehtiin yhdessä ruokaa. Tai siis tytöt teki. Mua oikein suututti kun pojat sai mennä suihkuun ja rentoutua sillä aikaa kun tytöt valmistivat illallista, mutta minkäs teet kulttuurille.. Eipä se heitä näyttänyt haittaavan, tulevathan tytöt joka tapauksessa viettämään suurimman osan elämästään kotiäiteinä tehden kaikki kotityöt. Illalla nautittiin vielä vähän biirua, eli olutta ja tietysti sakea...

Saavuttuamme Toyookasta, oli minulla tunti aikaa valmistautua seuraavaan matkaan Toyamaan, jonne matkustimme junalla. Juna oli huomattavasti mukavampi tapa matkustaa, kuin bussi. Juna oli kuitenkin ihan tajuttoman kallis ja rahaa matkoihin kului melkein sata euroa, vaikka matka kesti noin kolme tuntia. Suhteessa sama hinta siis kuin Suomessa, mutta opiskelija-alennus oli ihan olematon. Yumin vanhemmat tulivat asemalle vastaan ja veivät meidät ensimmäiseksi syömään, vaikka kello oli jo 12 illalla. Aamulla piti herätä jo 8, koska lähdimme vuoristoon katsomaan 300m korkeaa vesiputousta. Vuoren huipulle olisi myös ollut mahdollista päästä, mutta kultaisen viikon takia olisi pitänyt jonottaa ainakin puoli päivää. Paikka oli mahtava ja rotkon pohjalla jyrkkien vuoren seinämien ympäröimänä tunsi itsensä aika pieneksi. Oli myös huvittavaa, että pystyimme leikkimään lumisotaa teepaitasillamme. Lunta siis oli paikoin paksusti, vaikka lämpöä riitti reilusti yli kahdenkymmenen.

Kävimme syömässä sushia paikallisessa liukuhihna ravintolassa. Yumin isä lappasi pöydän täyteen erilaisia susheja ja minun piti maistaa melkein jokaista nistä. Tilanne oli hieman kiusallinen, koska koko pöytä tarkkaili silmä kovana reaktioitani. Jo kokonaisten sushipallerojen syöminen tuotti tuskaa puhumattakaan niistä muutamista merenelävistä, jotka aiheuttivat oksennusrefleksin. Kunnialla kuitenkin selvisin, vaikka aiheutinkin monet naurut puikkojen käytölläni tai muulla kohelluksella. Yumin äidin valmistama illallinen oli myös oikein maittava ja ruokahuoneen paperiseinät, tatamilaittia ja matala pöytä oli jotain niin japanilaista.

Viereisessä kaupungissa oli Ron Mueckin näyttely, jossa mentiin käymään Yumin kanssa. Näyttely oli todella vaikuttava. Monta kertaa normaalin ihmisen kokoiset patsaat olivat niin aidon näköisiä! Esimerkiksi 5m pitkä vastasyntynyt ihmislapsi oli todella hurja. Käypä siis googlettamassa nimi, vaikket taiteesta mitään ymmärtäisikään!

Syö riisiä, mene kylpylään, pistä pala kokonaisena suuhun ja juo vihreää teetä päälle. Japanissa uskonto sanelee hyvinkin paljon jokapäiväistä elämää. Japanilainen teeserenomia on hyvä esimerkki siitä miten kaikki pitää tapahtua juuri tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, ajoituksesta puhumattakaan. Niinpä menimme japanilaiseen kylpylään, jossa piti myös noudattaa tiettyä kaavaa. Ensiksi piti peseytyä, jonka jälkeen piti käydä noin kuudessa erilaisessa altaassa, tai padassa. Kaksi erilaista saunaa myös löytyi, joista kumpikaan ei vastannut omaamme. Toisesta saunasta löytyi kyllä lauteet, mutta niille oli levitelty vessanmaton tapaiset pehmusteet. Hiukan ällötti oma peppu siihen laskea. Saunassa ei kuitenkaan heitetty löylyä, vaikka lämpöä oli noin 70 astetta. Kaiken kruunasi televisio. Toinen sauna oli taas pimeä ja kostea, mutta lauteitten sijaan lattialla oli tynnyrin muotoiset penkit ringissä. Väritys oli tummanpunainen ja matala katto aiheutti pientä klaustrofobiaa.

Synttäriiit!

Maanataina oli mun synttärit ja 21 vuotta tuli kasaan. Vaihteeksi olen porukan nuorimpia vaihtareiden keskuudessa, porukan vanhin kun on reilusti yli kolkyt. Koulussa suurin osa oppilaista on samaa ikäluokkaa, toisin kun omassa koulussani.. Jokatapauksessa juhlistimme merkkipäivää ruuin ja lauluin. Menimme Juhanan, Patrickin, Wardin, Marthen ja Yumin kanssa ekaksi syömään ja aterian jälkeen suuntasimme laulamaan karaokea. Vuokrasimme siis karaoke huoneen. Paikka oli kuin hotelli, luksusta riitti marmorista jäätelöannoksiin. Huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa, eli mistään pienestä paikasta ei ollut kyse. Tunti maksoi noin viisi euroa ja hintaan kuului alkoholittomat juomat. Pienellä lisämaksulla hintaan kuului myös alkoholijuomat. Pistettiin oikein ranttaliksi ja tilattiin vielä kunnon jäätelöannokset. Lauluja löytyi kahden puhelinluettelollisen verran ja illan aikana kuultiin muunmuassa Lordia.. En malta odottaa seuraavaa kertaa. Mä haluun laulaa kaikki laulut!!

Kohta painun viettämään kultaista viikkoa, ensin kuitenkin laukku ekskursion merkeissä. Tokion matkan päätimme siirtää toiseen ajankohtaan, koska liian lyhyelle matkalle olisi tullut liikaa hintaa. Tokiosta ääripäänä menen muutamaksi päiväksi maaseudulle. Yumi pyysi minua mukaansa hänen vanhempiensa luokse. Pääsen siis kokemaan japanilaista perhe-elämää kotiruokineen. Japani hiljenee, mutta vain hetkeksi!

Ainiin, ja hauskaa vappua! Täällä ei vappua tunneta..