Hassuja sattumuksia..

Hip hei, selvittiinhän niistä mustekala bileistä hengissä, vaikka elonmerkkejä ei viikkoon ole näkynytkään! Itse asiassa ei se mustekala niin hirveetä ollutkaan. Resepti taisi olla tällä kertaa oikea. Mustekala pala oli taikinan sisällä ja ruoka valmistettiin erityisellä pannulla, jossa oli "kuoppa" aineksille. Aineksia pyöriteltiin kuopassa ja lopputulos oli pallon muotoinen herkku. Opin myös uuden version pelistä läpsy, jossa istutaan ringissä ja kädet laitetaan niin sanotusti ristiin vieruskavereitten kanssa. Tällä kertaa häviäjä ei menettänyt kättään vaan joutui juomaan tilkan konjakkia. Pelattiin myös peliä "nosta paperikassi suulla maasta ottamatta tukea käsillä tai polvilla". Kierros kierrokselta leikattiin pala pois pussista ja reuna lähestyy pikku hiljaa lattiaa. Ollaan tosiaan leikitty tätä ultimate porukalla ja hauskuutta riitti, koska menestyminen vaatii notkeutta, jota kaikilta meistä ei löytynyt. Täällä peli oli kuitenkin tosi tylsä, koska muille paitsi minulle pussin nostaminen kävi käden käänteessä. Jopa kuusikymppinen äippämme taipui huippu suorituksiin. Aasialaisilla taitaa olla jooga veressä.. Mukana oli siis japanilaisia, korealaisia, kiinalaisia ja pari eurooppalaista sekä jenkkiä.

Aloitin viime perjantaina mallin urani. Kyllä, ymmärsit aivan oikein. Japanilainen valokuvauksen opiskelija haluaa käyttää minua opinnäytetyössään ja ensimmäiset kuvat otettiin viime viikolla. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Sain puhelun, jossa heikkoa englantia puhuva tyttö kertoi haluavansa kuvata minua. Hän halusi tavata minut heti ja viiden minuutin kuluttua puhelusta Ayaka oli asuntolalla. Siinä sitten jutustelimme hetken ja ryhdyimme tosi toimiin. Hän halusi nähdä vaatekaappini ja valita minulle vaatteet. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun jouduin liikkumaan asuntolassa yöshortsit jalassa ja keltaiset polvisukat käsivarsissa. Kuvat olivat siis erittäin taiteellisia. Mallina oleminen oli yllättävän rankkaa. Minun piti poseerata melko luonnottomissa asennoissa ja olla liikkumatta useita minutteja. Hauskaa se silti oli ja aivan uusi kokemus. Vasta jälkeenpäin tajusin, että kuvani saattaa hyvässä lykyssä päästä koulun opinnäytetyönäyttelyyn. Saavat sitten hymyssä suin japanilaiset muistella suomalaista vaihto-oppilastaan..

Hulluja juttuja sattuu koko ajan, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Hollantilaiset muun muassa kutsuttiin kadulta japanilaiseen perheeseen syömään. Itse törmäsin suomalaiseen poikaan koulun ruokalassa. Satuin huomaamaan länkkärin, jota en ollut aikaisemmin nähnyt koulussa. Hän sattui puhumaan yhden jenkkivaihtarin kanssa ja jäin kuuntelemaan heidän keskustelua. Oli melkoinen yllätys, kun hän sanoin nimekseen Tuukka ja kotoisin Suomesta. Hän oli tullut tutustumaan meidän kouluun muutaman muun vaihtarin kanssa. Suomessa hän ei ollut kuitenkaan asunut melkein kymmeneen vuoteen ja vakituisesti hän opiskeli Oxfordissa. Japanikin luonnistui oikein hyvin, koska hän oli asunut Japanissa aikaisemmin yhteensä 4 vuotta. Melko pätevä tyyppi siis..

Tuukka sattui tietämään, että Kioton yliopistosta löytyy ultimatea. Toivottavasti siis tärppää ja pääsen heidän kanssaan treenaamaan muutaman kerran viikossa. Hollantilaiset ovat innokkaita frisbeen heittelijöitä ja olen opettanut heille uusia heittoja, samalla pysyy siis omat taidot muistissa. Hinku kiekon perässä juoksemiseta oikein tosissaan on tällä hetkellä valtava. Mä haluun nurmelle!

Ainiin, ja saan tosiaan suomalaisen vieraan ensi maanataina. Ystänäni Sanna tulee käymään! Tuntuu ihan hullulta saada joku tuttu tänne. Meille tulee kiireinen viikko, nähtävää täällä kun riittää..!