Golden week

Luulin tietäneeni paljon japanilaisesta kulttuurista vielä viikko sitten. Jos tietämykseni oli silloin laaja, on se nyt valtava. Viimeiset viisi päivää vietin siis japanilasten ympäröimänä, ainoana länsimaalaisena, ensin koulun matkan merkeissä Toyookassa ja sitten Toyamassa Yumin perheen vieraana.

Matka Toyookaan ei ollut pitkä, mutta maasto oli melko haastavaa ja hidaskulkuista. Kun on tottunut Turku-Helsinki moottoritiehen, jossa parhaimmillaan on nähty 140 km/h, tuntuu pienellä vuoristotiellä mutkittelu toivottamalta. Tien mutkaisuus aiheutti myös pientä huonoa oloa. Perillä meillä oli tosi tiukka aikataulu ja paikkoja, joissa vierailimme oli noin kymmenen. Kielen ymmärtäminen aiheutti pieniä ongelmia, joten hirveästi en saanut irti selostuksista... Kuvamateriaalia taas kertyi senkin edestä. Japanilaiset on kyllä syntyneet kamera kädessä ja välillä oikein nauratti, kun 15 ihmistä yritti samaan aikaan ottaa kuvaa jostain pienestä yksityiskohdasta. Illalla tehtiin yhdessä ruokaa. Tai siis tytöt teki. Mua oikein suututti kun pojat sai mennä suihkuun ja rentoutua sillä aikaa kun tytöt valmistivat illallista, mutta minkäs teet kulttuurille.. Eipä se heitä näyttänyt haittaavan, tulevathan tytöt joka tapauksessa viettämään suurimman osan elämästään kotiäiteinä tehden kaikki kotityöt. Illalla nautittiin vielä vähän biirua, eli olutta ja tietysti sakea...

Saavuttuamme Toyookasta, oli minulla tunti aikaa valmistautua seuraavaan matkaan Toyamaan, jonne matkustimme junalla. Juna oli huomattavasti mukavampi tapa matkustaa, kuin bussi. Juna oli kuitenkin ihan tajuttoman kallis ja rahaa matkoihin kului melkein sata euroa, vaikka matka kesti noin kolme tuntia. Suhteessa sama hinta siis kuin Suomessa, mutta opiskelija-alennus oli ihan olematon. Yumin vanhemmat tulivat asemalle vastaan ja veivät meidät ensimmäiseksi syömään, vaikka kello oli jo 12 illalla. Aamulla piti herätä jo 8, koska lähdimme vuoristoon katsomaan 300m korkeaa vesiputousta. Vuoren huipulle olisi myös ollut mahdollista päästä, mutta kultaisen viikon takia olisi pitänyt jonottaa ainakin puoli päivää. Paikka oli mahtava ja rotkon pohjalla jyrkkien vuoren seinämien ympäröimänä tunsi itsensä aika pieneksi. Oli myös huvittavaa, että pystyimme leikkimään lumisotaa teepaitasillamme. Lunta siis oli paikoin paksusti, vaikka lämpöä riitti reilusti yli kahdenkymmenen.

Kävimme syömässä sushia paikallisessa liukuhihna ravintolassa. Yumin isä lappasi pöydän täyteen erilaisia susheja ja minun piti maistaa melkein jokaista nistä. Tilanne oli hieman kiusallinen, koska koko pöytä tarkkaili silmä kovana reaktioitani. Jo kokonaisten sushipallerojen syöminen tuotti tuskaa puhumattakaan niistä muutamista merenelävistä, jotka aiheuttivat oksennusrefleksin. Kunnialla kuitenkin selvisin, vaikka aiheutinkin monet naurut puikkojen käytölläni tai muulla kohelluksella. Yumin äidin valmistama illallinen oli myös oikein maittava ja ruokahuoneen paperiseinät, tatamilaittia ja matala pöytä oli jotain niin japanilaista.

Viereisessä kaupungissa oli Ron Mueckin näyttely, jossa mentiin käymään Yumin kanssa. Näyttely oli todella vaikuttava. Monta kertaa normaalin ihmisen kokoiset patsaat olivat niin aidon näköisiä! Esimerkiksi 5m pitkä vastasyntynyt ihmislapsi oli todella hurja. Käypä siis googlettamassa nimi, vaikket taiteesta mitään ymmärtäisikään!

Syö riisiä, mene kylpylään, pistä pala kokonaisena suuhun ja juo vihreää teetä päälle. Japanissa uskonto sanelee hyvinkin paljon jokapäiväistä elämää. Japanilainen teeserenomia on hyvä esimerkki siitä miten kaikki pitää tapahtua juuri tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, ajoituksesta puhumattakaan. Niinpä menimme japanilaiseen kylpylään, jossa piti myös noudattaa tiettyä kaavaa. Ensiksi piti peseytyä, jonka jälkeen piti käydä noin kuudessa erilaisessa altaassa, tai padassa. Kaksi erilaista saunaa myös löytyi, joista kumpikaan ei vastannut omaamme. Toisesta saunasta löytyi kyllä lauteet, mutta niille oli levitelty vessanmaton tapaiset pehmusteet. Hiukan ällötti oma peppu siihen laskea. Saunassa ei kuitenkaan heitetty löylyä, vaikka lämpöä oli noin 70 astetta. Kaiken kruunasi televisio. Toinen sauna oli taas pimeä ja kostea, mutta lauteitten sijaan lattialla oli tynnyrin muotoiset penkit ringissä. Väritys oli tummanpunainen ja matala katto aiheutti pientä klaustrofobiaa.