perjantai 11. huhtikuuta 2008

Sekava alku koululle..

Eilen oli toka koulupäivä, tai siis piti olla.. Syötyäni pikaisen kylmän lounaan koulun ruokalassa suunnistin kampuksen perälle, jossa product designin tilat sijaitsivat. Kyseinen luokka oli kuitenkin tyhjä. Siinä sitten sompailin hetken ja yritin löytää tuttuja kasvoja tai opettajia. Lopulta päätin kysyä kahdelta japanilaiselta tytöltä apua. Näytin lukujärjestystäni ja yritin selittää tilannetta englanniksi mahdollisimman yksinkertaisesti. "The class is empty" ja "none there" eivät tuntuneet uppoavan tyttöjen ymmärrykseen. Onneks yksi opettajista käveli samalla hetkellä ohi. Hän meni tarkistamaan lukujärjestyksiä ja huomasi, että oli laittanut minut puuhuonekalukurssille, joka alkaakin vasta syyskuussa. Siinä sitten kiertelin hetken kampusta ja päätin lähteä asunnolle, koska sadekeli ei innostanut minkäänlaisten nähtävyyksien katseluun.

Tänään kaikki tapahtui päin vastoin. Olin suunnitellut pientä shoppailu ja museo kierrosta keskustassa. Syötyäni tuhdin aamupalan suunnistin kansainväliseen toimistoon maksamaan vuokraa yms. Siellä minulle kerrottiin, että opettajani halusi tavata minut. Niinpä menin tapaamaan opettajaa. Paljoa opettaja ei turissut, kun jo huomasin istuvani kurssilla, joka käsitteli laukun suunnittelua. Opettaja päätti siis, että korvaan toteutumattoman huonekalukurssin tällä laukku kurssilla. Ei sillä, etten kurssille olisi halunnut, kaikki tapahtui vaan niin äkkiä. Ensimmäisen päivän perusteella kyseessä on tosi mielenkiintoinen kurssi ja odotan innoissani yön yli kestävää opintomatkaa kaupunkiin nimeltä Toyooka. Sain esitellä itseni englanniksi ja opettaja käski puhua erittäin hitaasti ja selkeästi. Toivottavasti, joku ymmärsi jotain! Tunnit kestivät yhdestä kuuteen ja väliin mahtui ainoastaan 10min tauko. Pelkkä aamupala mahassa alkoi hieman heikottaa niin pitkä ruuattomuus. Ensimmäinen tehtävä on jonkinlainen ryhmätyö. Meidän piti keskustella työn aiheesta ryhmissämme. Kauheasti en pystynyt osallistumaan kielimuurin takia. Kaikki kuitenkin kuuntelivat tarkkaan, kun sanoin jotain englanniksi. Onneksi Yumi oli samassa ryhmässä, joten hän kertoi välillä missä mennään. Olen hyvin otettu siitä, että he päättivät ottaa sanakirjat mukaan seuraavalle tunnille ja puhua englantia niin paljon kuin mahdollista. Kerroin myös heille, että yritän puhua japania aina kun voin.

Täällä asuntolassa on tosi tarkat säännöt koskien vastakkaisen sukupuolen kohtaamista. Tytöt ei saa astua varpaallakaan poikien rakennukseen. Pojat taas saavat tulla meidän yhteisiin tiloihin, mutta poistua pitää viimeistään klo 11. Ja rikkomusta uhkaa erottaminen asuntolasta. Tupakointi on kuitenkin sallittua yhteisissä tiloissa ja ryypiskelläkin saa aivan vapaasti. Isäntäpariskunta tulee yleensä kaupanpäälisenä illanistujaisiin.

1 kommentti:

Laura kirjoitti...

eli siis sun pitää hankkia salainen rakastaja, mutta voit kyllä olla naamat aina kun huvittaa?? ihme touhua:)
toi laukkukurssihan kuulostaa hullun kivalta!! saat sitten designata meille vimpan päälle kaikki ens kesän baarilaukut;)
kerro hei lisää sun ruokaelämyksistäs siellä? onko jo ikävä mokkapaloja ja mudcakeja? saaks sieltä hyvää maitoa? entä leipää? millasia karkkeja löytyy? joko oot maistanu jotain supereksoottisia keitoksia??
hyvää vointia:)