Kouluun hophop!

Tänään alkoi koulu. Pientä katastrofia oli ilmassa, kun heräsin klo 10.45 ja olin sopinut olevani koululla klo.11. Pistin uuteen puhelimeeni herätyksen jo yhdeksäksi, mutta syystä tai toisesta joko minä tai kello teki oharit... Onneksi ei ollut kyseessä mikään tärkeä tapaaminen opettajan yms. kanssa, vaan Juhanan, toisen suomalaisen vaihtarin. Hän saapui tänne maanantaina ja oli kyllä tosi kiva tavata joku kotipuolesta, vaikken häntä ennestään tuntenutkaan. Tapasin tänään myös yhden opettajistani ja valitsin kurssit. Mulla on yhteensä neljä kurssia koko aikana, joka tarkoitaa alle 20 viikkotuntia. Tuntuu jotenkin tosi vähältä. Silti kun näytin lukkaria japanilaisille luokkakavereille ne oli ihan ihmeissään kun olin ottanut niin paljon. Toivottavasti en siis kuole työurakan alle..

Kurssit jotka otin olivat jonkinlainen japanilainen pintakäsittely/maalaus -kurssi, bambun työstö -kurssi, puu/huonekalu -kurssi ja joku yleinen tuotesuunnittelu -kurssi. Tämä päivä kului maalauksen ja pintakäsittelyn merkeissä. Opettajan englannin osaaminen rajoittui sanoihin dry, water ja clean. Teoria osuus meni siis aikalailla ohi.. Onneksi opettaja pisti mut istumaan pojan viereen, joka osasi ihan kohtalaisesti englantia. Nimeä en muista millään, kun luultavasti 20 ihmistä kävi esittelemässä itsensä mulle. Oli kyllä kiva huomata miten suurin osa opiskelijoista oli kiinnostunut musta, vaikkei ne niin hyvin englantia osannutkaan. Kaikki olivat tosi ystävällisiä ja halusivat auttaa. Välillä kuulin myös nimeni mainittavan jossain päin luokkaa. Kuulin myös lausahduksen "so white..." Oli kyllä aika huvittavaa, kun sain ekana tahtävät tehtyä koko luokasta. Asiaan luultavasti vaikutti se etten jutellut samalla muitten kanssa, vaan keskityin pelkästään maalaamiseen.

Maanantaina satoi, joten käytimme päivän paperityön hoitamiseen. Matkustettiin junalla downtowniin ja käytiin hoitamassa alien registration ja vakuutukset. Toimisto oli tosi iso ja pelättiin passiemme katoavan paperikasojen sekaan. Noin tunnin odottelun jälkeen päästiin turvallisesti pois passeinemme. Melkein jokaisessa toimistossa, pankissa tai jopa kaupassa on ihminen, joka on palkattu ainoastaan ohjaamaan ja opastamaan ihmisiä. Muutenkin jos näyttää vähänkään siltä, ettei tiedä miten toimia, tulee yleensä joku tarjoamaan apuaan ilman pyytämistä. Esimerkiksi ostaessamme lippuja metroon tuli japanilainen bisnessmies auttamaan. Ilman häntä emme olisi selvinneet.