Ekat päivät..

Tervehdys Japanista!

Saavuin Japaniin Osakan lähelle keskiviikko aamuna yhdeksän maissa. Takana oli rankka lentomatka, jossa olin saanut torkuttua muutaman tunnin. Kello oli siis noin kolme yöllä suomenaikaan. Takaraivossa oli ainoastaan ajatus nukkumisesta ihan oikeassa sängyssä, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Kentällä piti olla kyyti odottamassa nopeinta tietä Kiotoon ja asunnolleni. Kyyti ei kuitenkaan ollut odottamassa, vaan jouduin odottamaan sitä noin tunnin. Uuteen maahan saapuessa kaikki on niin uutta ja ihmeellista, niinpä en malttanut torkkua autossa, vaan katselin maisemia. Jotenkin olin myös ajatellut, että eihän se matka kovin pitkä ole, kestäisi maksimissaan puolitoista tuntia. Matka itse Osakan läpi moottoritietä pitkin kesti kaksi tuntia ja Kiotossakin matkaan kului noin tunti, kun auto kuljetti muut matkustajat majapaikkoihinsa ennen minua. Osakan läpi ajettaessa sitä tosiaan huomasi minkä kokoisesta paikasta oli kyse. Kaksi ja puoli miljoona ihmistä ahdettuna vuorien rajaamaan alueeseen. Kaupunki ei koostu erillisistä lähiöistä, vaan talot on niin lähekkäin rakennettu, kuin mahdollista. Maisemassa oli vähän sulattelemista. Kulttuurishokki alkoi siis aivan matkan alku metrillä.

Kun vihdoin pääsin perille asuntolan okaasan ja otosan (äiti ja isä), eli isäntä pariskunta oli ovella vastassa. Muutaman sanan he osasivat englantia ja paikalle saapui Yumi, jonka kanssa olen samoilla kursseilla. Hän osasi englantia japanilaiseksi oikein hyvin. Yumin mukana oli myös toinen tyttö koulusta ja he pyysivät minua syömään kanssaan. Jouduin kuitenkin kieltäytymään väsymyksen takia, vaikka olinkin nälkäinen. Menin huoneeseeni nukkumaan, mutta uni oli melko katkonaista kovaäänisen lämmittimen takia, joka oli pakollinen kylmyyden takia. Keskuslämmitystä täällä ei tunneta, mutta wc-renkaan lämmittämiseen kyllä panostetaan. Japanilainen tyyny oli myös aivan uusi kokemus minulle. Tai no voiko hernesäkkiä kutsua tyynyksi.. Tuntui kuin olisi ollut tiiliskivi niskan alla. Parin tunnin unen jälkeen kävin syömässä mukaan ottamani pikakaurahiutalepussin. Samalla tutustuin kahteen hollantilaiseen pelisuunnittelijaan, jotka olivat tulleet opiskelemaan mangaa koulun manga linjalle. He eivät kuitenkaan ollet niin friikkejä kuin saattais kuvitella, oikeastaan aika mukavia. Mulla oli käynyt kuitenkin parempi tuuri kyydeissä, kuin heillä. Kyyti firma oli mennyt kiinni, kun kone oli ollut myöhässä ja he olivat joutuneet ottamaan taksin Osakan keskustaan ja yöpymään siellä ensimmäisen yön hotellissa. Melkonen raha oli kuulemma mennyt siihen.

Ensimmäinen yö kului uuteen nukkumaympäristöön totutellessa. Ihan hyvin sain kuitenkin unta. Aamulla meinasin kuolla nälkään ja söin viimeisiä Suomesta ottamiani eväitä. Niiden jälkeen suunnistin koulun lähellä olevaan ravintolaan ensimmäiselle aterialle. Riisiä, friteerattuja jättikatkarapuja, majoneesia ja mizo- keittoa. Kaikki muu maistui, paitsi keitto. Maku ja varsinkin haju oli jotain aivan uutta ja sanoinkuvailematonta. Aterian jälkeen suunnistin koulun International Officeen. Sieltä sain polkupyörän ja puhelimen. Molemmat tärkeitä selviytymisen kannalta. Officen länsimaalainen työntekijä Ken piti myös esittelykierroksen campuksella. Paikka vaikutti aivan mainiolta ja tulen varmasti viihtymään siellä. Kierroksen ja päiväunien jälkeen poljin lähimpään ruokakauppaan. Ruokakaupan kalatiskin tuoksut oli myöskin melko tajunnan räjäyttäviä. Tuotteet, jotka päädyin ostamaan oli Danone –jugurtti (ei kuitenkaan mitenkään perinteisen Danonen makuista), paahtoleipää, aamupalajuustoa, tuoremehua, nuudeleita, Oreo –keksejä jne. Mitään paikallista en omin päin uskaltanut vielä ostaa. Illalla hengailin yleisissä tiloissa isäntä pariskunnan ja kymmenen japania opiskelemaan tulleen jenkin kanssa.

Kolmantena päivänä lähdin ensimmäisen kerran tutustumaan kaupunkiin. Poljimme hollantilaisten kanssa downtowniin. Heidän mukaansa matka kestäisi 20 min. Oma veikkaukseni metkan kestosta oli lähempänä 40 minuttia. Kävimme kahdessa temppelissä ja kotimatkalla poikkesimme Imperial Palace Parkissa. Temppelit oli ihan valtavan upeita. Toinen oli rakennettu aivan kaupungin reunaan ja alue nousi tosi korkealle vuoren rinnettä pitkin. Ylhäältä löytyi hautoja ja niitä tosi skarppeja puutarhoja. Paikka veti ihan sanattomaksi. Muutamia kuvia sain otettua ennen akun loppumista. Luulen kyllä vierailevani paikassa toistekin. Täällä on tosiaan parhaillaan cherry blossom eli kirsikan kukat kukkivat ja kaikki temppelialueet on ihan extra täynnä ihmisiä. Temppelien puistot olivat täynnä ruokakojuja ja maahan oli levitetty pressuja picniciä varten. Päätimme kokeilla, miltä picnic tuntuisi kirsikkapuun alla. Istuuduttuamme teltoin ja makuupussein varautuneiden japanilaisten keskelle, olimme melkoinen turistinähtävyys. Jotenkin erotuimme maastosta, tai sitten mulla oli tukka huonosti. Pyörähdettiin keskustassa kaupoissa ja mm. 100 jenin kaupassa. Kaupan idea on sama kuin euron ihmeellä, paitsi että se on vielä halvempi (100 jeniä = 70 centtiä). Käytiin myös syömässä ja annokseni koostui friteeratusta nuudelista sekä merenelävistä kuten katkaravuista, mustekalasta sekä iduista ja jostain mustasta, limaisesta ja sitkeästä, mutta maukkaasta jutusta. Hintaa aterialle tuli reilu kolme euroa ja mikä parasta täällä juomat teineen kuuluu aina hintaan. Nyt on sitten pyöräilylihakset jumissa kevään ensimmäisen pyöräretken jälkeen, joka kesti yhteensä seitsämän tuntia.