Tuntuu, että päivät kuluvat tosi nopeesti. Siihen tietysti saattaa vaikuttaa se, että olen vihdoin oppinut nukkumaan täällä ja unta onkin riittänyt iltapäivä yhteen asti. Parempi kuitenkin nukkua univelat pois ennen koulun alkua. Toinen vierailu lähikaupassa oli huomattavasti mukavampi kokemus, kuin ensimmäinen. Uskaltauduin ostamaan jonkinnäköisiä versoja/ituja, joita olin maistanut paikallisessa ravintolassa. Ja onnistuin jopa ostamaan soijaa ihan mutu tuntumalla, purkissa kun ei ollut yhtään meidän käyttämäämme merkkiä. Edellä mainitut ainekset plus paprikaa plus nuudeleita oli yhtäkuin ihan kelpo ateria. Satuimpa myös huomaamaan, että läheisellä pääkadulla oli Suomi -kauppa. Kyllä! Pakkohan sinne oli mennä fiilistelemään ja puhumaan suomea suomalaisen omistajan kanssa. Siellä myytiin Nansoa, Artekia, Arabiaa, Marimekkoa ja tietysti Muumeja. Jotenkin ihan hullua, että koti-ikävän iskiessä Fazerin sininen on niin lähellä.

Lauantai-iltana oli Cherry Blossomin huipentuma. Puolet Kiotosta oli kokoontunut puistoon keskustan lähellä juhlistamaan tapahtumaa. Puiston keskellä oli valaistu kirsikkapuu, joka oli luultavasti tuhansia vuosia vanha. Puun ympärillä oli tuhansia japanilaisia ottamassa kuvia. Vaikka meidän turisti aste onkin täällä ainakin sata, valokuvauksessa olemme täysiä luusereita japanilaisiin verrattuna. Puistossa oli myös hirveä määrä erilaisia kojuja grillatun mustekalan myyjistä Power Rangers -naamarien myyjiin. Väkeä tosiaan riitti tungokseen saakka ja tulihan todistettua japanilainen puistojuopottelu, mikä käsittääkseni on mahdollista ainoastaan tänä yhtenä päivänä vuodessa. Fiilis oli jollain tavalla sama kuin deebeeteeällässä (turkulainen kaupunki festivaali aurajoen rannassa)...


Tänään kävin tutustumassa lähiympäristöön. Parin minuutin pyöräilymatkan päässä oli lähin temppeli alue. Kuva vieressä. Aika hieno paikka oli. Siellä otin myös hurjasti kuvia kirsikan kukista. Toivottavasti eivät jää viimeisiksi ennen kukkien tippumista, mikä on ennustettu tapahtuvan parin päivän sisällä. Oli aika huvittavaa, että seisoskellessani puiden keskellä eräs japanilainen mies tarjoutui itse ottamaan kuvan minusta ja kukista kamerallani. Se kertoo paljon ihmisten asenteesta täällä. Ja aina kun hymyilee jollekin saa lämpimän hymyn vastalahjana. Noin kymmenen minuutin matkan päässä oli toinen temppeli, jossa ensimmäistä kertaa näin japanilaisen kivipuutarhan. Siellä ei saanut kuvata, joten tulkaa itse kokemaan se! Istuuduin polvilleni ja yritin kovasti tyhjentää mieltäni tuijottamalla kiviä. No aivan mielen tyhjyyttä en vielä saavuttanut, mutta ainakin se oli paikka missä todella sai olla rauhassa täydessä hiljaisuudessa. Oli hauska sattuma, että mies, joka otti kuvan minusta edellisessä paikassa ilmestyi vaimonsa kanssa tähänkin temppeliin. Hän oli hyvinkin iloinen nähdessään minut. Siinä sitten juttelimme hetken, tai puhuin lähinnä naisen kanssa, koska hän osasi englantia.

Pyörä on todella oiva kulkuneuvo liikkumiseen täällä. Pitää vain osata ajatella vasemman puolisesti liikenteessä. Liikenteen seassa ei onneksi tarvitse ajaa, vaan jalkakäytävä on jalankulun lisäksi sitä varten. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilaa olisi reilusti. Paikoin tilaa on varattu noin metri. Tilannetta ei helpota jalkakäytävän ja rakennusten välissä oleva "oja". Keskustassa kyseiset ojat on onneksi peitetty betoni laatoilla, jotka kuitenkin heilahtelevat ikävästä niiden päältä ajettaessa. Tänään ajoin myös teitä, jossa ajotilaa oli niin vähän, että autot joutuivat koukkaamaan jalkakäytävän kautta autojen kohdatessa. Täällä kuitenkin annetaan tilaa toiselle, eikä ajatella vaan itseään, niinkuin joissain maissa on tapana.

Asiaa on niin paljon, että aika ei riitä kirjoittamiseen.. Noh, palailen taas!